Siinä sinä istut,

Baaritiskillä ja tuijotat minua.

Pyörittelet hienoa drinkkiäsi kädessäsi

Sillä tavalla merkitsevästi,

Joka kertoo, että minun tulee tarjota toinen,

Koska tapa vaatii.

 

En viitsi.

Sillä sen hinnalla saan kaksi olutta.

Katsot minua loukkaantuneena

Ja odotat niitä tiettyjä sanoja,

Ennalta määrättyjä kysymyksiä,

Joiden vastaukset jo tiedän.

 

Voisinhan minä ne sanoa.

Jokaisen imartelevan pikkuvalheen,

Tyhjät kehut,

Keksiä sadoittain sanoja,

Joilla ylistää kauneuttasi.

Joista yhteenkään en uskoisi.

 

Alat puhua itsestäsi.

Ja minun pitää leikkiä kiinnostunutta,

Vaikka me molemmat tiedämme,

Että tuijotan vain tissejäsi.

 

Myöhemmin ehkä,

Kiskot minut tanssilattialle,

Keimailet, katsoen silmiin

Ja saatat todellakin luulla, että tässä on jotain speciaalia.

Ainakin toivot sitä kovasti.

 

Jossain vaiheessa exäsi tulee urputtamaan,

Tarttuu minuun ja alkaa haastaa riitaa,

Kuin kiimainen metso.

 

Tämä kaikki on osa sitä ikiaikaista teerenpeliä

Rituaalia, jossa

Vaiva on aivan liian suuri palkintoon nähden.

 

Sen tähden haihdun baaritiskille,

Heitän oluen kitalakeeni

Vaikka se on vielä puolillaan

Ja tilaan uuden.