Ennen miljoonat kerääntyivät kuuntelemaan

Miestä joka sanoi:

“minulla on unelma!”

 

Enää emme keräänny

Saati kuuntele

Joskus hieman älähdämme

 

Silloin saatamme

Jos oikein pahasti suutumme

Ilmaista kantamme

Tekstiviestinä tietenkin

Paikallislehden palstalle

 

Ja kuolleita ne miehet

Joiden puheenpalo

Poltti läpi unelmien ja sydämen

 

Sanat kapseloidaan retoriikan kuoreen

Ja siellä ne kumisevat kuin tyhjät öljytynnyrit

Unohdettuina tunkioille

 

Kadonneiksi julistettu ne naiset

Joiden lauluilla oli tarkoitus

Joka palalla lyriikkaa merkitys

Ja taustabändinä soitti karu todellisuus.

 

Tarua on se aika jolloin periaatteet ostettiin verellä

Ja

Unelmiensa edestä kuoltiin ylpeinä