Mitä on rakkaus kyynikolle?
Saati romantiikka?

Vain kasa välittäjäaineita
pinkka tyhjiä sanoja
Lista kirjaimia.

Ja mitä romantiikkaan tulee,
Se on vain:

Kasa ruusuja, joilla tuetaan markkinataloutta.
Tilanteita täynnä noloja hetkiä
Ja idioottimaisia lupauksia.

Illasta iltaan annettuja
Tyhjiä todistuksia ja
Onttoina ammottavia
Oodioita.

Mitä on rakkaus rakastuneille?

Jokainen pieni hetki,
Arkinen teko
Ja yhteinen hetki

Se on jokainen naurettu nauru
Pohjaan poltettu pyttipannu,
Annettu ja otettu toru.

Yhdessä väännetty suklaakakku,
Riitaa tiskivuoroista
Naurua jostain aivan turhasta.

Entäpä romantiikka?

Jotain niin pientä,
Että se on kenties,
Jopa näkymätöntä.

Sarjis jääkaapin ovessa
Auringon valo toisen hiuksissa
Jo kauan sitten listoilta tippunut
Biisi radiossa.

Ei kannata edes yrittää
Ymmärtää rakkautta.
Jokainen on erilainen,
Tekijöidensä elämän muotoinen,
Ja mittainen.

Nämä asiat meille kerrottiin:
- pojista tulee miehiä, tytöistä naisia
- älä puhu ruoka suussa
- kätellessä katso silmiin
- älä laske kättäsi kuumalle liedelle

Näistä meille valehdeltiin:
- kun kasvat isoksi voit tehdä mitä vain
- joulupukista, pääsiäispupusta, hammaskeijusta, saduista, hyvästä ja pahasta, kaikesta taiasta. ( toivon silti ettei viimeksi mainittu ole vain kanien vetämistä hatusta, vaan lasten lumoamista satukirjan sivuilla. )
- enkeleistä, taivaasta jopa jumalasta
- onnesta ja miten se saadaan (miten he voisivat antaa meille totuuden kun eivät itsekkään tiedä?)
- siitä etteivät he pelkää

Nämä me selvitimme itse:
- aika ei ole vakio, matikan tunnilla se hidastuu, krapulassa katoaa
- kuinka suuri aarre hyvä biisi voi olla
- miltä tuntuu olla kännissä
- kuinka vaikeaa on pyytää jotakuta ulos
- kuinka suuri onkaan pelko ennen kokeen palautusta
- miltä tuntuu ottaa turpiin
- miltä maistuu tappio, tai miten suurten ponnistelujen jälkeen saatu voitto räjäyttää sydämen. (niin että tekee mieli  huutaa ilman sanoja ja karjua perkelettä)
- kuinka suurelta tähtitaivas näyttää pakkasyönä
-  suurin pelko on hylätyksi tulemisen pelko
- miltä tuntuu pudota puusta (se sattuu mutta taivaan ja maan välissä sinä lennät)
- ja hei se tärkein…
(tämänkin he olisivat voineet kertoa, mutta emme olisi ymmärtäneet)

Ja näin minä näen asian:
- englannin kielen sana crash on loistavasti valittu: ihastunut jätkä on vain tenava, joka viilettää polkupyörällä uskoen ettei vauhti lopu milloinkaan. Sitten tulee jotain joka heittää hänet sarvien yli sepelille. Arvet haalistuvat, eivät katoa.
- jos kysyn vanhukselta paljonko on 20 vuotta, hän vastaa: ei paljon mitään. Ja paskat minulle se merkitsee joka hetkeä, jokaista mokaa, virhettä ja hyvää päätöstä. Jokaista ajatusta, lapsena koettua ihmetystä ja nuorena mietittyä suurta kysymystä. (joista useimpiin ei ole vieläkään annettu vastausta)
 

- alussa meille kerrottiin, että tytöistä tulee naisia ja pojista miehiä. Mutta meille ei kerrottu koska meistä tulee aikuisia. Mahtavatko itsekkään tietää?

Viime yönä

Jatkojen loputtu

Ja muiden lähdettyä

Avasin oven parvekkeelleni ja kohtasin kuoleman

Siellä se istui, polttelemassa.

 

Hetken tuota hahmoa kammosin

Vierasta kutsumatonta

Mustaan verhoutunutta

 

Se stumpin maahan paiskasi

Hampaat hymyili

Vaan kasvot yhä hupun sisässä lymyili

 

Toisella kädellään tuoliin viittasi

Istuin ja sanoin:

“Laske viittasi”.

Tutut kasvot vaikka koskaan niitä nähnyt ole en,

Kasvot vaaleaa marmoria,

Hiukset korpin sulista

Ja silmät kaikkia aikoja vanhemmat

 

Se puhui

Sanoi olleensa yksin

Kulkeneensa yöstä yöhön

Kantaneensa yli rajan

Pyhät ja pakanat, nuoret ja vanhat

Aina itse jälkeen jääden.

 

“Ennen minut hyväksyttiin, ei enää.

He vihaavat,

He pelkäävät

Herjaavat ja parjaavat

he kääntävät kasvonsa.

Ja kammoavat kosketustani.”

 

“Enää vain lapset tarttuvat käteeni,

Tulevat syliini,

Ja heidät minä kannan toiselle puolelle.”

 

Nyt hän painoi päänsä

Laskosti siipensä

Ja huokauksen päästi

Jonka paino oli

Raskaampi vuosia

 

Sanonut enää mitään en,

Otin syliini.

Hän painoi päänsä

Kiersi sirot kätensä ympärilleni

Ja jäi siihen

Lailla lapsen

Aina aamuun asti.

 

Siinä sinä istut,

Baaritiskillä ja tuijotat minua.

Pyörittelet hienoa drinkkiäsi kädessäsi

Sillä tavalla merkitsevästi,

Joka kertoo, että minun tulee tarjota toinen,

Koska tapa vaatii.

 

En viitsi.

Sillä sen hinnalla saan kaksi olutta.

Katsot minua loukkaantuneena

Ja odotat niitä tiettyjä sanoja,

Ennalta määrättyjä kysymyksiä,

Joiden vastaukset jo tiedän.

 

Voisinhan minä ne sanoa.

Jokaisen imartelevan pikkuvalheen,

Tyhjät kehut,

Keksiä sadoittain sanoja,

Joilla ylistää kauneuttasi.

Joista yhteenkään en uskoisi.

 

Alat puhua itsestäsi.

Ja minun pitää leikkiä kiinnostunutta,

Vaikka me molemmat tiedämme,

Että tuijotan vain tissejäsi.

 

Myöhemmin ehkä,

Kiskot minut tanssilattialle,

Keimailet, katsoen silmiin

Ja saatat todellakin luulla, että tässä on jotain speciaalia.

Ainakin toivot sitä kovasti.

 

Jossain vaiheessa exäsi tulee urputtamaan,

Tarttuu minuun ja alkaa haastaa riitaa,

Kuin kiimainen metso.

 

Tämä kaikki on osa sitä ikiaikaista teerenpeliä

Rituaalia, jossa

Vaiva on aivan liian suuri palkintoon nähden.

 

Sen tähden haihdun baaritiskille,

Heitän oluen kitalakeeni

Vaikka se on vielä puolillaan

Ja tilaan uuden.

Ennen miljoonat kerääntyivät kuuntelemaan

Miestä joka sanoi:

“minulla on unelma!”

 

Enää emme keräänny

Saati kuuntele

Joskus hieman älähdämme

 

Silloin saatamme

Jos oikein pahasti suutumme

Ilmaista kantamme

Tekstiviestinä tietenkin

Paikallislehden palstalle

 

Ja kuolleita ne miehet

Joiden puheenpalo

Poltti läpi unelmien ja sydämen

 

Sanat kapseloidaan retoriikan kuoreen

Ja siellä ne kumisevat kuin tyhjät öljytynnyrit

Unohdettuina tunkioille

 

Kadonneiksi julistettu ne naiset

Joiden lauluilla oli tarkoitus

Joka palalla lyriikkaa merkitys

Ja taustabändinä soitti karu todellisuus.

 

Tarua on se aika jolloin periaatteet ostettiin verellä

Ja

Unelmiensa edestä kuoltiin ylpeinä